Olen ensikuussa 21-vuotias, nuori, vaikkakin ikäkriisiä kokeva (vielä mielestäni tyttö mutta iän puolesta) nuori nainen Helsingistä. Tai no, viikonloppuna sitä vasta tulen Stadilaiseksi, mutta varmaan hyvä jo omaksua uusi ominaisuuteni. Vantaalla asustan vielä seuraavat 48h, kunnes muuttolaatikot liikkuvat Helsingin puolelle.
Käyn koulua, aikuislukiota ammattikoulun ohella. Töissä tulee käytyä myös paljon, enkä vapaapäivinä (koulun jälkeisinä iltoina) malta pysyä kotona. Omaan aktiivisen ja todella puheliaan persoonan, mikä tosin kumoaa väitteen että olisin aina ajoissa. Paljon tulee pyörittyä siellä täällä, myöhässä juosten bussiin ripsivärit poskilla. Tämmöstä tämä tavallisen tallaajaan elämä on, varmasti aika-ajoin myös muilla.
Menimme mieheni kanssa naimisiin kesällä 2014, ja tätä elämänvalintaani on kritisoitu sieltä sun täältä. Nyt jälkikäteen olen todella kiitollinen siitä, kuinka rohkea olenkaan ollut tehdessäni siihen aikaan (19v) todella yksinkertaisen valinnan sanomalla tahdon, vaikkakin jälkikäteen mietittynä olin silloin erittäin tietämätön siitä, miten tuo kaikki tulee muuttamaan elämääni. Pätkääkään en kadu.
Pitemmittä puheitta, ennen koko elämänhistorian kertomista toivotan teidät, jotka tänne joskus löytävät tai eivät, tervetulleiksi. Olisi mukava käydä kanssakeskustelua myös teidän kanssa, suurinpirtein ihan kaikesta maan ja taivaan rajalla :D Hyvää kesänalkua, toivotaan että ilmat pysyy viileinä vasta syksyn tullen.